Viikonloppu!

Ei sillä että olisin tällä viikolla tehnyt mitään hirveän työlästä, johon vaatisi parin päivän loman toipuakseni. Oon ollu kyllä har-vi-naisen laiska ja saamaton. Paitsi että jotenkin kummasti olen puolivahingossa onnistunut saamaan kaikki haluamani asiat järjestykseen. Vakuutusjutut, töiden hakemiset, terveyskuurin alottamiset, kaverisuhteet sun muut suhteet. (Koputtaa puuta) Hirveän helpottunut, mutta samalla kutittavan mukava olo. OUTOA, todella outoa.

Arvaa mitä! Puhun siis tällä hetkellä tälle tyhjälle sivulle, kun lukijoitahan blogillani ei siis ole. Tuulikista (puhun myös yks.3.persoonassa, koska minulla on hassu olo) tuntuu siltä että nyt voisi olla edes hetken ihan tyytyväinen, eikä valitella turhista. Siitä voisin kyllä nyt heittää ilmoille pari riitasointua, että en ole tänä viikonloppuna Franskassa. Hanna, Jeanette ja Jennifer ovat menossa yhdessä ulos Sveitsiin, ja nyyh, kuinka oudolta tuntuu että en voi olla mukana. Parempaa biletysseuraa saa kyllä kauan hakea. No, ehkä voin lohduttaa itseäni ajattelemalla että ei heillä kuitenkaan ole NIIN hauskaa ilman minua, buahaha. Hmhp. Kumma kyllä ei ole yhtään lohdutettu olo.

Ugh. Täällä haisee muffinsit, piirakat sun muut ällötykset. Pikkusisko on lintsannut kaksi päivää koulusta, ollakseen keittiössä vääntämässä torttuja. Itselläkin oli kouluaikoina aina niin mukavaa, kun sanoi äipälle että "tänään ei kyllä huvittais kouluun" niin äiti vastasi että "no sitten ei kannata mennä". Ah, äippä <3