Niin se abivuosi pyörähti käyntiin. Päivä oli sinänsä melko turha, samat saarnat ahkeruudesta ja tunnollisuudesta kuin joka ikinen syksy, paitsi että tänä vuonna puhe taisi olla jopa hieman tavallista pidempi. Sitten kirkkoon (jossa oli  näin <-> lähellä etten nukahtanut) ja pikaisesti kotiin. Nyt sitten istunkin jo tässä koneen ääressä ja popsin tyytyväisenä nallekarkkeja. Voisiko joku lahjoittaa mulle hieman inspiraatiota lukea kirjoituksiin? Vähän? Edes pikkiriikkisen? Toisaalta toivon että tämä vuosi menisi pikaisesti, jotta pääsisin vihdoin aloittamaan oman elämän, mutta toisaalta mulla ei ole hajuakaan minne aion suunnata. Tulevaisuudenkuva näyttää melko hämärältä, mutta ei siltikään pelottavalta. Kaikki mahdolliset propleematkin tuntuvat vain haasteellisilta. Ei optimisti luonteelleen mitään voi!