Pakkohan se on kirjottaa, kun luokkakaverini jo moitti minua tänään, kun eilen en julkaissut riviäkään. Tänään on siis perjantai, mutta ei sentään mikä tahansa perjantai! Tänään vietimme nimittäin abi-tj 100-päivää. Tj 100 vuotta olisi kuitenkin hieman sopivampi kuvaus jäljellä olevista päivistä, kun muistetaan lisätä laskuun kärsimättömyyskertoimeni. Nyt ennen kirjoituksia päivät ovat kyllä vilahdelleet ohitse vähän turhankin nopeasti. Tietenkin kun kaikki uhrattavissa olevat minuutit lukemiselle olisivat kullan arvoisia, niin ne kutistuvat mielessäni armottoman lyhyiksi.
   Tänään minulla tuli kylläkin sellainen olo, että mitäpä minä turhaan murehdin kuinka pärjään, kun ei se maailma siihen kaadu kuitenkaan. Kymmenkunta minuuttia myöhemmin törmäsin ystävääni, joka istui hikikarpalot kauniisti loistoputkien valossa kuultaen, tuhiseva nenä kirjaa viistäen, ja saatoin suorastaan aistia, kuinka pienet punaiset stressierkit hyppelehtivät hänen ajatusonkaloissaan. Sen jälkeen huoleton mieleni oli lähinnä muisto vain. Miksi ihmeessä sitä pitää antaa toisten ihmisten ajatusten vaikuttaa omiinsa? Miksi en voi sulkea oman ajatusonkaloni luukkua häiritseviltä vaikutteilta, ja noilta ilkeiltä punaisilta pikkumiehiltä? Miksi miksi miksi kaikesta täytyy tehdä typeriä kysymyksiä, kun kukaan ei kuitenkaan aio antaa niihin vastauksia.
   Puheenaiheen vaihdos olisi nyt todellakin paikallaan, ennenkuin menen sisäisesti niin sikin sokin hujan hajan kaikki rempalleen, että en enää kykene muuhun, kuin laulelemaan idioottimaisia lastenlauluja. Voisin vaikka kertoa, että näin kultaseni tänään pitkästä aikaa. Kylläkin vain tunnin verran, mutta sekin oli jo jotakin. Nyt on sitten koko ilta aikaa keskittyä siihen lukem... Perhana! (Ei siis sanaakaan enää opiskeluista.) Huomenna olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan Hunkseja, mutta en voi kun täytyy opisk.. No nyt meni hermot. Ihan turhaa yrittää kirjoittaa mistään muusta, kun koulu on salakavalasti aivopessyt minun pääkoppani suuntautumaan vaan yhteen ja ainoaan asiaan.  Kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt lähden syömään.

Hyvä ruoka, parempi mieli, ja kauniin pyöreät muodot.