Tänään-tulee-olemaan-hyvä-päivä! Kohta vois lähteä käymään kaupungilla, myöhemmin tehdä hyvää ruokaa, ja illalla sitten katsella jotain höpöhöö-elokuvaa. Elämä on ihanaa. Mielialaa masentaa ainoastaan se, että televisiosta tulee formuloita. Mulle on täytynyt jäädä jotain lapsuustraumoja niistä, sillä pelkästään jo se  auton wiuuuuh"-ääni saa kylmät väreet juoksemaan selkärankaa pitkin. Ja nuo juontajat.. argh. Niiden äänensävyssä on jotain niin hemmetin piinaavaa ja masentavaa, että tekis mieli hypätä täältä parvekkeen ikkunalta. (Eräs naapurin hemmo on täältä itseasiassa hypännyt, ja hän loukkasi vain jalkansa. Ehkä pää edeltä sukellus toimisi paremmin... ) Itsemurha-uhkailut saa tältä erää riittää. Nyt riennän iloisesti ja reippaasti kaupungille kuin peipposen poikanen pähkinäpussiin.