Tänään pohdiskelimme koulun ruokapöydässä ikuisuuskysymystä siitä, kummalle puolelle näkkäriä voi tulisi levittää. Kamppailtuani hetken kaverini kanssa päädyin toteamaan tomerasti, että kyllä sitä sille "karvaiselle" puolelle pannaan. Ok, se ei sillä hetkellä kuulostanut mitenkään erityisen oudolta, kunnes vilkaisin pöydän päädyssä istuviin ystäviini, jotka ilmeisesti olivat vain kuullet tämän viimeisen kommentin. Voi, niistä suurentuneista pupilleista ja ammoisista suista kun olisin saanut kuvan, niin se olisi ansainnut albumissani kunniapaikan. Loppujen lopuksi oli melkoisen lähellä etten tukehtunut karvaiselta puolelta voideltuun näkkäriini.
   Hihitys-sessiot jatkuivat myös pitkin päivää, kun jatkoimme toisen ystäväiseni kanssa päätöntä pakkomiellettämme erääseen vielä päättömämpään asiaan. Lisäksi kävelimme söpösti käsikädessä, ja keksimme erinäisiä hieman vähemmän kypsiä "sotasuunnitelmia" tulevien koulupäivien varalle.  Nyt kun olen muodollisesti aikuinen (hah) niin on paljon mukavampaa olla lapsi! En tiedä miksi, mutta näin se vain menee. Nyt olisi kyllä aivan pakko mennä nukkumaan. Yritin jo hetki sitten, mutta pää oli liian täynnä turhaa tietoa. Tulin siis luonnollisesti purkamaan ainakin osan siitä tänne turhan tietouteni seesteiseen tyyssijaan.