Eilen sain oudon puhdistautumisrituaali-idean. Vanhat kirjeet ja runot, jotka aiheuttivat vähänkin epämiellyttäviä tuntemuksia saivat lähteä. Kirjeiden repiminen voi olla yllättävän hyvää terapiaa! Lisäksi siivosin kaappini ja huoneeni. Jälkimmäinen, uskokaa pois, ei todellakaan ollut mikään helppo urakka. Raahasin alakertaan vinttihuoneeni noin 80 cm kanttiinsa leveästä kulkuaukosta 7 täpötäyttä laatikkoa, jotka sisälsivät veljieni jättämiä tavaroita. Säästyin ihmeenkaupalla suurimmilta vahingoilta, mutta yksi kautin tipahti päähän ja vahvistin käteeni, kun kallistin viimeistä laatikkoa saadakseni sen sopimaan aukosta. Ihme kyllä en saanut ainuttakaan kuhmua tai mustelmaa. Ehkä runsailla kirosanoilla on parantava vaikutus, kuka tietää.
   Siivousurakan jälkeen kävin leikkimässä heijastimilla ja kaahailemassa vanhalla tiellä pimeäajossa. En tiedä miksi stressasin ajoa etukäteen ihan hemmetisti, kun se olikin loppujen lopuksi erittäin hauskaa! Loppuilta menikin sitten vähän niin ja näin. Taidan kärsiä ennenaikaisista vaihdevuosista kun mielialanvaihtelut ovat pahemmat kuin hintaerot Suomen ja Viron viinaksien hinnoissa. Yöunet olivat minimaaliset. Tuskailin tuijotellen kattoa aina vähintään tunnin välein, mutta herätessäni juuri sopivasti auringonnousuun olin äärettömän onnellinen. Sängystäni on suora näkymä taivaanrantaan, joka hehkui mielettömän kauniin punaisena, ja ikkunani alla olevan omenapuun oksat kimaltelivat, kun valo osui sen lumikiteisiin.
   Tänään olisi tarkoitus lähteä keilaamaan ja elokuviin. Borat, here I come! En ole aivan varma elokuvavalinnasta, mutta en halua enää perääntyä. Kyllähän sitä ihminen kestää pari tuntia tuijottaa vaikka pihahuussin 50 vuotta vanhoja lehtiä, jos niin on päättänyt. Itseasiassa, pihahuussien vanhat lehdet ovatkin usein paljon mielenkiintoisempia, kuin nämä uudet 100 sivun meikki- ja juoruekstrat...