Tuntuupas kummalta alkaa kirjoittamaan pitkään aikaan. Syitä siihen, miksi en ole jaksanut tilitellä monia, kuten koulukiireet, kultsikiireet, ja velvollisuuskiireet. (Jälkimmäiseen en luultavasti keksisi ainuttakaan esimerkkiä, mutta se täydentää listan mukavasti) Puhumattakaan siitä, että minua on yksinkertaisesti laiskottanut aivan armottomasti!


   Nytkin on väsymys melkoinen, koska olin eilen Kantrissa viettämässä iltaa. Kehaista voin sen verran, että seura oli hyvää, tanssilattialla oli ajoittain ihanasti tilaa vaappua, ja kävin jopa laulamassa ystäväni kanssa karaokea. Hieman kyseenalaista saattaa olla se, kuinka moni yleisöstä luokittelisi esityksemme "laulamiseksi". Suurin kriitiikki kohdistuu vanhoihin limaisiin miehiin, joita paikka tuntui olevan pullollaan. Voisiko joku ystävällisesti valaista minua, että luulevatko he todella saavuttavansa positiivista huomiota noin (vähintään) 20 vuotta nuoremmilta tyttösiltä joita he käyvät vikittelemässä? Vai saavatko he jotain outoa tyydystä siitä, kun heitä kohteliaasti pyydetään kerta toisensa jälkeen "painumaan v*****n". Minun suustani taisi eilen päästä pari vielä rumempaa sanaa, kun yksi näistä viehättävistä juopuneista neli/viisikymppisistä kouraisi "puolihuolimattomasti" takamustani. Siitä seurannut teksti taitaa olla jopa blogiini aivan liian painokelvotonta.
   Eilisillan keikan lisäksi on viihderintamalla ollut aivan mukavasti menoa. Viime viikonlopun Jyväskylän reissu kultsin kanssa oli mukava. Viiletimme Feverissä, josta sain kourallisen uusia tuttuja, ja ehkä jopa uuden kaverin. Vaikka baareilun idea ei varsinaisesti ole uusien ystävien tekeminen, olisi typerää kieltää, ettei se olisi erittäin mukava plussa! Ensi viikonloppu on 4 päivän pituinen, joten jotakin olisi mukava keksiä. En nyt tarkoita välttämättä juopottelua, tai edes ihmisten ilmoille ja sivilisaation pariin siirtymistä, vaan aivan mitä tahansa, joka irrottaisi arjesta, ja palauttaisi koeviikon jälkeen.


   Tosiaan koeviikko on meneillään, ja huomenna saan eteeni psykologian 5- kurssin kysymyspaperin. Olen lukenut alueen lähes läpi, joten stressiä ei ole ilmassa juuri lainkaan. Enemmän keskiviikkoinen uskonnon koe vetelee ikävästi ahdistusnarujani, mutta sekin korjautuu tietenkin lukemisella. En vain tiedä tuleeko siitä mitään, koska oman rakkaan tapaaminen saattaa nousta asteen korkeammalle prioriteettilistallani. Jos olisin vastuullinen ja viisas opiskelija, malttaisin kiltisti odottaa haleja ensi viikonloppuun, ja kuluttaisin alkuviikkoni tehokkaasti nenä kirjassa tuhisten. Todennäköisyys edellä mainittuun ei kuitenkaan ole valtavan suuri. Nyt kuitenkin painun lukemaan sen psykologian alueen loppuun, ja näin vaimennan omatuntoni suloista ääntä.

Heissulivei!