Valitettavasti luin eilen netistä lähes kaiken mahdollisen tiedon mitä lavastajan ammatissa toimimisesta kerrottiin, ja jouduin pettymään karusti. Töitä on ilmeisesti todella vaikea vaikea löytää, ja varsinkin vakipaikat ovat lähes mahdottomia saaliita. Eli eipä se paljon varmasti ilahduttaisi työkkärin nurkissa norkoillessa vaikka taskussa polttaisivatkin mahtavan ammatin paperit. Taidan heittää tuonkin idean syrjään. Enhän muutenkaan olisi halunnut Helsinkiin opiskelemaan, ajatuskin tuntuu iljettävältä.
Toisaalta tästä älynvälähdyksestä koitui minulle hyötyäkin. Tajusin kuinka tärkeää minulle on päästä alalle, jossa saan olla luova, käyttää mielikuvitustani, suunnitella ja toteuttaa. Vaikka se kuinka itserakkaalta kuulostaisikin, niin sellaisessa minä olen hyvä. Ja tahtoisin jonakin päivänä olla vielä paljon parempi.
Asiasta punajuureen, tänään tulee Big Brother. Ajattelin katsoa ensimmäisen jakson, ja jos se on surkea niin hylätä koko sarjan tyystin. Sietämätöntä julmuutta! Asiasta perunaan, minulla on ikävä kultaani. Hemmetti jos omistaisin auton niin hakisin hänet kotoa, ja veisin jonnekkin lepuuttamaan ajatuksia. Ja lopuksi siirrymme vielä suosikkijuurekseeni lanttuun, tänään aloitin terveyskuurin. Eli ruokalistalta poistetaan karkit, leivonnaiset, jäätelö ja limsa ja läskinpolttolistalle jokapäiväinen tanssitreeni/jumppa. Jälkimmäinen tuskin tulee olemaan vaikeaa, jos vain löydän siihen aikaa, koska se oli minulle ennen arkipäivää, mutta karsittu ruokalistani hieman pelottaa.
Olkoon nauris minun kanssani.
(Päivän lyriikat tulevat perästä jos löydän täsmälleen sopivat. Huonompaan en tyydy!)
Kommentit