Nukun pommiin, skippaan hiustenlaiton, puen päälle narulta märän paidan, sotken naamalle vähän talkkia ja mustaan ripsiä. Ehdin ihmeen kaupalla linja-autoon ja löydän itseni 20 minuutin jälkeen puoliunessa harhailemasta kansliaan hakemaan koulun kellarin avaimia. Pääsen kellariin ja nukahdan sohvalle! Herään rehtorin kuulutukseen ajatuksena "Missä pirus mä oon?" Karun totuuden selvittyä manailen niskakipuani. Olin nukkunut reppu pääni alla, hiusharja mukavasti sivutaskussa pehmusteena.        
   Katsahdan peiliin, naureskelen menninkäisen petitukalleni, vedän sen ponnarille, heitän laukun olalle ja matelen huoltoasemalle ostamaan ison kahvin ja suklaata. Nautiskelen niitä ulkona kirjoitellen runoa, aurinko paistaa, ja on yllättävän hyvä fiilis ottaen huomioon sen, että iltapäivällä on luvassa kaksi tuntia ruotsia. Kirjaa minulla ei tietenkään yhäkään ole, eikä tule olemaan luultavasti kahteen viikkoon, koska tilasin ne vasta eilen. Olenhan lusmu.
   Kotiin päästyäni leikin uuden hullun kissamme kanssa ja istun rappusilla metsästämässä koppakuoriaisia. Sen järkevämpää en olekaan tänään saanut aikaiseksi! Äsken surffailin netissä haaveillen uusista alusvaatteista nettikaupasta. Nyt kuuntelen Children of Bodomia ja kirjoitan täyttä soopaa. Lisäksi murehdin sitä, että huomenna ei ole ainuttakaan vapaatuntia, joten unet tulisi ilmeisesti nukkua omassa sängyssä eikä koulussa. Hemmetti.

Öitä.