Ihanaa kun pystyn kuitenkin pitkästä aikaa keskittymään opiskeluunkin. Maanantaina alkaa kirjoitukset, eikä edes ihan hirveästi stressaa. Olen lukenut kuitenkin kaikki kirjat kerran läpi, joten se luo jonkinmoisen mielenvakauden. Eri asia tietenkin on se, muistanko niistä enää yhtään mitään, mutta sitä ei parane tässä vaiheessa suuremmasti pohtia.
  Mutta en minä jaksa mistään opiskeluista kirjoitella! Haluaisin kertoa jostain todella tärkeästä asiasta, jonka olen havainnut itsessäni viime aikoina. Tämä pieneltä vaikuttava juttu sekä huvittaa, lämmittää, että huolestuttaa minua. Olen totaalisen hulluna Justin Timberlakeen! Minä! Olen aina vihannut kiiltokuvakasvoisia pienihartiaisia teinityttöidoleita, mutta Justinissa vain... on sitä jotakin. Mainitaan nyt vaikkapa erittäin seksikäs kroppa, parransänki ja täydellisen muotoinen pää. Niin, ja eihän siinä lauluäänessäkään mitään vikaa ole, mutta myönnettäköön että se ei ole ihastukseni päällimmäisin syy. Sen vain sanon että kukaan ei laula falsettia niin miehekkäästi kun Justin. Eikö ole ihanaa, että minäkin olen vihdoin löytänyt oman höpösöpön kaukorakkauteni. Nojoo, antakaa anteeksi, lupaan tulla pian järkiini.

Nyt pompin hiphei tuonne, hmm.. lukemaan? Ei vaiskaan, jatkan koneella chillailua, mutta en vain jaksa kirjoittaa tänne enää. Anteeksi että yritin valehdella.