Herään puoli viideltä ja vääntelehdin töihin. 8 piinaavan tunnin jälkeen suuntaan kämpille. Hyppelehdin vaate/tavararöykkiöiden ylitse jääkaapille ja taion jotain maagista suuhunpantavaa. Päätän lähteä aurinkoiselle pyöräretkelle, mutta avain katkeaa lukkoon, enkä saa pyörää irti telineestä, hurray, elämä on ihanaa. Tyydyn siis kaasuttelemaan rakkaalla corollani biitsille jossa molskautan pari lisäkiloa (onneksi) saaneen kroppani  rohkeasti viileähköön veteen. Vain siristelevät silmäni pinnan yläpuolella tutkailen epävakaisesta säästä närkästynyttä rantakansaa, kunnes kyllästyn törkeään kyyläämiseeni. Vien perunasäkin ystävälle, ja käyn ostamassa kaikkea ihanaa illaksi, unohtamatta tietenkään paria vuokraleffaa. Tällä kertaa mukaan tarttuu Shape of Things ja mikäpä muukaan kuin Ylpeys ja Ennakkoluulo. Katson leffoista toisen seuranani toublerone-jäätelöpaketti ja lähes kauhan kokoinen lusikka. Leffan jälkeen vedän jalkaan kirkkaanvihreät sammarit ja kauhtuneen ruskean villapaidan ja suuntaan pienelle iltalenkille mp3-soittimen tuudittaessa korviini sielukkaita säveliä. Moikkaan tuttuun tapaan naapurikioskin komeaa miestä, jolta loppuvat työt aina täsmälleen samaan aikaan kun minä kaarran iltalenkilläni puiston polkua maantielle. Tänään irrotin kuulokkeet korvistani ja ojensin rohkeasti käteni "Suvi-Tuulia, ehkä kohteliasta kertoa nimensä kun kerran jo moikkaus-asteella ollaan" ja hymyilen nätisti. Hän kertoo olevansa Antti, mikä kuvaakin täydellisesti hänen perussuomalaista ulkonäköään. En pysty ajattelemaan small talkin aikana mitään muuta, kuin että antilla on ihan pirun hyvä kroppa, ja katson parhaaksi karata mahdollisimman nopeasti paikalta ennenkuin sisäinen hihittely saa minusta vallan.

Nyt olen tässä punaisessa valkopilkullisessa mekossani tukka sateesta märkänä, ja kirjoittelen päiväni hurjista käänteistä. En valita, arki on parasta huumetta.