Tänään rikoin peilin vähintään 200 palaseen, ja sain ylleni kirouksen koko loppuelämäksi. Mutta ei se mitään, olin ostanut kaupasta suklaata ja sitä hetken nautiskeltuani ei elinikäinen huono onnikaan tuntunut masentavalta. Outoa tavaraa tuo suklaati! Olin todella pirtsakalla tuulella herkutteluhetkeni jälkeen, ja kasvot olivat jonkin aikaa yhtä hymyä. Eipä sitä iloa hirveän kauan kestänyt, kun kiipesin vinttihuoneeseeni joka vastaa lämpötilaltaan syksyisin ja talvisin jääkaappia. Vedin päälleni villapaidan, kääriydyin kolmen peiton alle ja sammuin lähes välittömästi. Heräsin siihen, kun Dimmu Borgin hempeät sävelet kaikuivat kaittumista korviini pikkuveljeni istuessa huoneeni koneella, voluumin asennosta päätellen vähääkään välittämättä mahdollisesta halustani jatkaa uniani.
   No yhäkin väsyttää, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Kyllästyttää ja tylsistyttää harvinaisen monet asiat. Turha sitä kieltämään, että kaipaan yllätyksiä, hemmottelua, jotain uutta, jotain erilaista! Olen siis yksi sanoisinko arviolta 3 miljardista ihmisestä joka kantaa moisia toiveita. Nyt voisin tyydyttää osan tarpeistani tekemällä epätavallisen teon, ja painua pehkuihin ennen yhtätoista. Tai sitten en.