Ajelin eilen (tai siis tänään) kotiin joskus aamuviiden maissa. Keli oli ihan mielettömän huono, ja auto meinasi lähteä käsistä moneen otteeseen. Oli kuitenkin hyvä fiilis. Pitkästä aikaa herkkisbiisejä kuunnellessani oli ahdistuneen ja muistoihin takertuvan mielen sijaan toivorikas, höntti olo. On mulla yhäkin epäilyni tämän olon säilymisestä, koska en ole ihan varma siitä, onko ailahteleva perusluonteeni muuttunut.

Joskus pukenut sen tälläisiksi sanoiksi...

Se hyvä jota näet
on taitavasti aseteltua sammalta
vuosien saatossa tiheytynyttä

Kuilun pohjassa rakkaudeton tila
jossa muovihelmet kolisevat
ja henkäykset takertuvat hädissään
huuruksi sieluni ikkunoihin

niin että et
sisään näe enää

Ehkä joskus on parempi olla miettimättä liikoja. Yritän.Mun maailma ei ole sen enempää tai vähempää kuin mun mieli. Eli mikään ei voi olla hankalampaa kuin millaisena sen päässäni näen.