Ruotsin kirjotukset ovat ohitse. Huhhuijaa. M:mään kovasti pyrin, mutta tuntuu kyllä että pisteet eivät aivan siihen taida riittää. Minkäs sille voi, kun kirjallisessa kokeessa suklaan mässyttely, ja somilla pienillä karkeilla leikkiminen tuntuivat paljon mielenkiintoisemmilta touhuilta kuin vastausten tarkistaminen. Siitä suklaan popsimisesta tuli sitten melkoinen jano, enkä voinut edes juoda niin paljon kuin olisi tehnyt mieli. Äitykkäni oli nimittäin laittanut (kyllä, kyllä, äitini laittoi minulle eväsjuoman, vaikka olenkin jo tälläinen iso tyttö) veteni viinapulloon (ainakin kaikki kaverini inttivät sen olevan sellainen) ja kun kallistin sitä vähänkin, kuului siitä mahdoton "klupklupklup"-ääni ja luokassa kääntyi parisenkymmentä päätä katsomaan äänen lähdettä. Eräs ystäväni kertoi hihitelleensä "viinan" lotrailuilleni puolisen tuntia vielä juomahetkeni jälkeen, pystymättä keskittymään vihkoseensa. Ilo se on pienikin ilo!
   Viikonloppu oli ihana. En koskenut ainoankaan koulukirjaan, vaan otin aivan rennosti, ja lopputulos on kieltämättä pirteämpi mieli, ja edes hiukkaisen palautunut opiskeluinto. Sain sekoilukiintiöni ainakin viikoksi täyteen harrastettuani eilen järjettömän omituisia hihittely/kyynelehtimiskohtauksia. Pahin sattui silloin, kun en millään ilveellä ymmärtänyt kuinka tortilla tuli kääriä siten, että sen täytteet päätyisivät suuhuni sylini sijaan. Sillä hetkellä se tuntui suuremmalta ongelmalta, kuin presidentti Bushin vähäisen älykkyyden vaikutukset Amerikan ja Irakin väliseen tilanteeseen. Mutta ei siis siitä enempää, tortillat on syöty, ja Bushin aivot eivät ole yhäkään kokeneet kasvuikää.
   Nyt riittää tältä erää. Palailen ehkä illemmalla astialle. Heissulivei!