Tänä aamuna muistin kuinka ihana asia aamuhali on! Ei ole sellaisia hetkeen sadellut, ja nyt kun tuollainen 5 vuotias prinsessa kietoo kädet ympärille ja hihittelee, niin ah. Ei voi päivä alkaa kun hyvin. En voi uskoa että vietin eilisillan kotona. Siitä on ikuisuus kun olen ollut perjantain ihan yksikseni. Yleensä jos päätän näin tehdä, kestän ehkä korkeintaan yhdeksään asti ja sitten huomaan jo selaavani kännykän nimiluetteloa lävitse. Seuraavaksi soittelen kaverit läpi ja kohta sitä istutaan jo jossakin puhumassa shaissea. Sanotaan, että ihminen joka ei osaa olla yksin ei ole sinut itsensä kanssa, mutta ei pidä paikkaansa! Kyllä minä itsestäni pidän, mutta enhän minä rakkaimpia ystäviänikään kestäisi tauotta 24/7.

Tänään-on-lauantai. Tänään-on-ohjelmaa. Enpäs kerro mitä! Buahaha.