Tänään suustani tulleita lauseita:
-Hitto, säikähdin jo ettei mulla oo rintsikoita!
-Ilmoittauduinkohan mä vahingossa matikan kirjoituksiin?
-Jos annat mulle ritsan ja autos avaimet niin mä käyn ampumassa.
-Ei jaksa ottaa tätä(kään) kurssia, lähdetäänkö?
-En voi kattoa siihe ku nipistää.
-Tää paikka on täynnä zeeproja, silmissä vain vilisee.
-Ja sitten mä haluan sellaset pitkät korvat.
-Rasittaa kun alkaa viikonloppu!
-Varota mua niin menen piiloon kun se tulee.
-Siistiä että poika voi käyttää pillifarkkuja näyttämättä typerältä.
-Eiku se on mun ex-poikaystävä, siis se alaston mäkikotka.
Olisi päivä kuitenkin voinut mennä huonomminkin! Selvisin sentään hengissä kotiin, ja se on jo saavutus sinänsä. Ystäväiseni kanssa juorusimme ja tiirailimme kuin pikkutytöt, sekä keskustelimme henkevästi kaikesta miesten aivokapasiteetin vähäisyyden ja uusimman paitamuodin väliltä. Myöskin kurssivalinnat alkavat näyttää pikkuhiljaa edes vähän selvemmiltä. Paitsi että kurssit joissa olen tuntuvat melko hämäriltä. Varsinkin ruotsin 8, jonne mennessä iki-ihana opettajamme kysyi kuin ihmeissään: "Miten voitte tulla kurssille tietämättä mitä se sisältää, ja kaikenlisäksi ilman minkäänlaisia materiaaleja!?" Sitä MINÄ en vain ymmärrä, että kuinka hän vasta nyt huomasi tuota kysyä. Tuo tapa on nimittäin ollut hyvin toimivassa ja tehokkaassa käytössä jo luultavasti koko lukiohistorian lävitse vähintään 70 prosentilla oppilaista.
Nyt olisi aika keksiä jotakin erittäin kehittävää tekemistä. Voisinpa mennä tekemään pienen rentoutusjumpan ja lueskella "positiivisten ajatusten kirjaa" kunnes olen päässyt nirvanaan. Noh, ehkäpä suhteellisen hyvä olo riittäisi tältä erää. Tekisi muuten kovasti mieli lähteä jonnekkin aivan muualle vähän päästämään höyryjä ulos. Harmi vain että baarit eivät tällähetkellä jaksa innostaa. Olen siis joko vanha tai tylsä, ehkä molempia. Ennemmin vaikka hyppäisin junaan ja matkustaisin jonnekkin kaupunkiin jossa en ole ennen käynyt, etsityisin siellä ensin itse keskustaan vaikkapa nauttimaan siiderin tai pari terassilla, sitten rannan syrjäisimpään nurkkaan rentoutumaan ja yöpaikaksi sopisi niin telttailu leirintäalueella kuin halpishotellikin. Olisipa vai joku tarpeeksi spontaani ihminen jonka kanssa lähteä. Toki voisin tehdä moisen yksinkin, mutta mukavahan se olisi jos olisi joku, jonka kanssa se matka jakaa.
Nyt ulos ennenkuin seinät kaatuvat päälle.
Kommentit