He suutelevat tuhkaa
Maan
jonka tomusta kerran nousivat
He nöyrtyvät lepoon
Yön
jonka kalpeat kasvot kutsuvat

Hukkuvat hiljalleen
syvemmälle äärettömyyteen

Kuiskailevat toisilleen
palatkaamme totuuteen
joka saastaisen veren
elämän vedeksi puhdistaa

Ja tuulenvire laskeutuu heidän ylleen

Maailman henkäyksen
värähtämätön huokaus
sielujen valot sammuttaa

Suurin kysymys jää häilymään jälleen

Mitä jää?

 581396.jpg