Us-ko-ma-ton-ta, mutta totta, olen hengissä ja kirjoitan tänne :D Olen varmasti tässä 4 taukokuukauden aikana menettänyt kaikki (kaksi) uskollista lukijaa ja faniani, mutta ehkä voisin jotenkin voittaa heidän luottamuksensa takaisin kirjoittelemalla entistä hörhöläisemmiksi muuttuneista päivistäni. Jos ei, niin otan tämän sitten terapiana. Sitä epäilemättä tarvitsisin jokatapauksessa.

Eli! Mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kirjoituskertani jälkeen. Vituttaa ehkä "aavistuksen" että en ole kirjoittanut, sillä juuri edeltävät 4 kk ovat olleet ehkäpä elämäni tapahtumarikkainta ja avartavinta aikaa. Olen siis siis ollut au-pairina Ranskassa. Asunut saatanan ja hänen kahden pikku kätyrinsä, sekä kirotun kissansa kanssa. No ei vaiskaan, ei se nyt aivan noin hirveää ollut! Nyt kun muistelee niin suhde houstiäitini kanssa näyttää jo paljon pilvilinnaisemmalta kuin aiemmin. Emme välttämättä tulleet loppuaikana täydellisesti toimeen, mutta olihan meillä hetkemme. Parin viinipullon tyhjentämisillat, saamani merkkituotelahjat (hän oli ehkä bitch. mutta myös rich) joulunalusaika lahjoineen ja illallisineen, alkupäivät auringonottohetkineen. Hah, kuulostaa ihan kuin muistelisin ex-poikaystävääni. No, voihan sen noinkin ajatella. Suomeen jääminen tuntui vähän suhteesta eroamiselta, mikä ei koskaan ole helppopa, vaikka hyppimiseni ja kiljumiseni saattoivat antaa asiasta hieman toisen kuvan...

Kirjoittelen tässä ajan mittaan kaikkea mitä reissusta tulee mieleen. Harmi vain että kaikki tarinat kuulostavat noin 3827 kertaa laimeammilta näin jälkikäteen kerrottuna kun itse tilanteessa. Mutta, kerran olimme Hannan; joka oli siis toinen au pair samaisessa kylässä kanssa Auberg du petit Savoyard- nimisessä baarissa hengailemassa nurkkapöydässä, kun 3 hengen "herrasmiesliiga" tuli juttelemaan kanssamme. Keskustelu yhden herran kanssa meni suurinpiirtein näin:

-Bonsoir! Bisou? (iltaa, suudellaanko?)
-Hanna, mitä vittua toi meinaa?!
-Bisou!?
-No, no way.
-Bisou!?
-What!? No.
-Cheak bisou?
-Hey please, not this time. Please, go away.
-No bisou? I am ugly?
-Öhhhmmm.. no but.. ugh.
-BISOUUUUU! (harvinaisen limaista lähentely-yrittelyä)
-Hanna auta!

Siinäkin olikin sitten tiivistelmä ranskalaisista miehistä ;)

Nyt sitten takaisin tähän hetkeen. Olen melkoisen hyvällä tuulella. Eilen oli mukava ilta, näin elokuvissa unelmamieheni Patrcik Dempseyn <3 (säälittävää, ei tarvitse sanoa) heräsin tänään aikaisin, treenasin juuri vähän ja kohta lähden uiskentelemaan. Pari pahaa propleemaa on tällä hetkellä mielen päällä, mutta eiköhän niistä selvitä. Kaikki te mielettämät määrät Turkulaisia lukioitani, joudun pahoitellen ilmoittamaan että luultavasti en muutakaan sinne vaikka näin olin suunnitellut. Antakaa anteeksi! Tiedän että elämästänne tulee tyhjää ja merkityksetöntä ilman minua, mutta muistakaa minua kun talvinen pohjoistuuli soi puissa ja kuiskaa hellästi nimeäni.

Päivän lyriikat

In the car I just can't wait,
to pick you up on our very first date
Is it cool if I hold your hand?
Is it wrong if I think it's lame to dance?
Do you like my stupid hair?
Would you guess that I didn't know what to wear?