Alaston
(24.10.2006)
Kaikella olemuksellani,
värittämättömien sivujeni kera
-nurkista hiirenkorvilla
Minä astun eteesi
arkana ja alastomana.
Puhalla pölystä paperini,
sivele sileäksi eteesi.
hiljaa ja hellästi
Piirrä minuun rakkaus
Huuto
(21.4.2006)
Minä huudan!
Revin auki
joka saastaisen
tulehtuneen haavani
Tarjoan teille
väljähtyneen vereni
Tartutte maljaan
ja paiskaatte seinään,
polvilleni sirpaleisiin
itseni kiroamaan jään.
Kuiskaan rosoiset tunteeni
taas bittihelvetin huomaan,
vielä saan teidät
maljastani juomaan
Ihmiselle
Surrealistisen sopusuhtaista
Talo ja laina
Opel ja kaksi kehtoa
Mäntypöydän takana
salkku sydämellä
Yhdeksästä viiteen
ja huomenna yksi kopio,
kiitos.
Samaan aikaan
tuolla jossain
Edelwais kukkii
vuorten viimassa
vahvana taistellen.
Satakieli laulaa
aamun kajastuksesta
kuun hopeaan.
Mitäpä jos astuisit tänään
vasemman sijasta
Oikeaan suuntaan.
Kipu kasvaa kanssani kilpaa
(11.10.2006)
Öisin kulmikkaat kuviot
raastavat höylällä
päivistäni paloja
Pyöristävät merkityksellisen
tekaistuksi humalaksi
häivyttävät hymyjen karteet
Ei ole lupaa
luulla olevansa onnellinen
Teroittavat kivuliaat
punaisiksi piikeiksi
lyövät lyötyä lihaan
Turhista toiveista
riisutut viipaleet
kasaantuvat
täytteettömään lättypinoon
Jonka päällä
kipukuviot
heittävät kuperkeikkaa
Tiivistäen sen
kuivaksi tuskan torniksi
joka tihkuu verta
Se kasvaa
se kasvaa
vaikka siitä paloja ahmin
Ja minä yhä pienemmäksi
Pelkurit
Pelossa me elämme
Kullalla koristelluin
raamiemme takana
vedämme syvään henkeä
Entä jos joku murtaisi
jokaisen vaalimamme seinän
aivan viimeistä
kiveä myöten
Kuvittele maailma
jossa sielumme
olisivatkin paljaina
katseiden valokiilassa
Kuka enää uskaltaisi hengittää?
Se huokaiskoon
ensimmäisen kerran
joka tunnustaa olevansa puhdas
Kymppikerho
(6.5.2006)
Toivo turvaan,
polttaa sielujemme
portin takana,
jonka avaimen
väitämme hukanneemme
-takataskussa polttaa
Kaipuu kuunnella,
ääntä jota emme
kykene kuulemaan,
lisää pumpulia korviin
-silti jokin kuiskii
Vaadimme liikaa,
kaikkia teitä kulkea
edes palan matkaa
"Raukkamaiset ihmiset"
Ihmiskunnan kymppikerho,
Tervetuloa!
Maailmankansalainen
(9.2.2006)
Ei teidän tarvitse
minua rakastaa.
Enhän minä raukka osaa
edes piirissä seisomisen alkeita.
Te piirtelette somasti
ryhmienne rajoja,
jakelette hylkäyslappuja
"soveltumattomille".
Astun askeleen ulos ympyrästä,
asennoidun äärettömään.
Entä jos ei kykene
rakastamaan osissa?
Jakonne tukehduttavat minut,
joka palvon koko maailmaa.
Sen jokaisen salatunkin sielun
tasapainottelua vuoroveden kuohuissa.
Ja kuinka minä teitä
tarvitsenkaan
oman pienen planeettani
hiekanjyvät.
Yksin
(3.8.2006)
Ihmisiä.
Näen, kuulen, tunnen.
Kuitenkaan -
Ei ketään.
Yksinäisyys koputtaa sydämen muuria.
Kommentit