Tuhkainen taivas
Pilvien hennot ääriviivat;
pehmeät hetket
sulautuvat
taivaan siroiseen tuhkaan.
Siellä valkeat linnut;
eilisen unelmat
liitelevät
perhosen ohuin siivin.
Niiden samettisissa liikkeissä,
väreilevät sydämesi
todelliset värit,
joiden huumaava hehku
tanssii pastelleissa
lintujen korkealennoilla.
Pian saapuvat uhkaavat
mustat lautat
korppien karmivat äänet.
Pastellit hiipuvat
laimeiksi vesiväreiksi.
Lasi kaatuu
Viimeisetkin kuulakkaat sävyt valuvat kyyneleinä maahan
Kohta tuhkaa sataa taas.
Tyhjä
(10.2.2006)
Kaikkesi kiedot
tyhjyyteni päälle.
Valkeaa pumpulia
kovaa kuorta vasten.
Pakkasi levität eteeni
-pelkkää herttaa
Torjun värisuorasi
itsellä ei varaa vastata
olen jo lahjoittanut korttini
Talven turruttama
(9.2.2006)
Heinäladon hämärässä
pakkasen koskettamien olkien
huuraisella peitteellä
piileskelen öisiltä tunteilta.
Vanhojen parrujen raioista kaihoan
uneliaiden tähtien
herkän suruisaa balettia.
Paleltuneita poskipäitäni
viiltelevät terävästi
kipuni kastehelmet-
Pohjolan yötäkin kylmemmät.
Rakkausviinaa vereen
Alkoholistiksi
juopumuksen huumaa kaihoavaksi
järjen hallinnan kadottaneeksi
toivoisin tulevani
Himoiten vain yhtä
syntisen täydellistä miestä,
nautintoaineista kuninkaallisinta
Esteettisesti hurmaavassa etiketissä
kiehtovan syvällinen katse
Kielellä kihelmöivässä sisällössä
sadan promillen sielu
Sädepula
(6.5.2006)
Kaipaan auringonlaskua
Sen hehkua huuhtomaan
kyynisyyden alkulähdettä
yksinäisyyteni merta
Sen jälkeistä taikaa
polttamaan kalpeaan
taivaankanteeni tähdet
Varovasti vajoa
varjoisaan maahani
Lumoa minusta vaillinaisesta
rakkauden ja valon lapsi
Tämä päivä ja huominen
(8.6.2006)
Herätys!
lenkki
suihku
puuteria
Ole kaunis,
siedettävä edes
"Kapinallisten"
naarmuttaman pulpetin takana
viittaa kiltisti
kun rumien verhojen välistä
aurinko silittää
vitivalkeita poskia
Kotona ottavat vastaan
oppikirjat ja verkkarit,
tyhjyys joka täyttää
On paha olla,
tai ei sittenkään
Kyllä vielä saapuu
vie ja valtaa
-toinen onnettoman
odottava optimisti
Säikeet
(12.1.2007)
Yksi kerrallaan
silmäkulmasta irroitetut
surun kuumottavat merkit
sulavat yhteen
välinpitämättömän katseesi sinetillä
surutta suljetuiksi
sokean vihan säikeiksi
Säikeistä naruja
kurkkua kuristavia köysiä
Pakko purkaa
pakko huutaa
pakko satuttaa
Kiristä!
Tämä pahuus ei katoa
ilman sinun käsiesi verellä
tahrittua rakkauden murhaa
Nöyrä tie
Kurkkaan alta salaisen ovesi.
Yritän alta ryömiä, revin vaatteeni.
Koetan yli hypätä, satutan itseni.
Kierrän ja kiroan,
huudan ja huhuan.
Koputan.
Avaat ja kutsut sisään.
Oodi naisille
(10.2.2006)
Vahanukkeja,
tarkasti maalattuja
tanssijoita narujen päässä.
Ohjissa teatterinjohtaja-
Isoherra tasa-arvo.
Miksi meistä herkemmistä,
väkisin kylmää,
kovaa uuttamaan?
Mies on mies,
samaan pystymme kyllä.
Vyötetäänkö rintamme,
kalju olisi kova sana.
Vai hiivimmekö huipulle,
sillä mikä meillä on
tunteilla
ymmäryksellä
(turha sitä kieltämään)
ovelalla flirtillä.
Kuningatar kerää makean sadon
rakentaa vahvan yhteisön.
Suriskaa miehet,
kuhnurit kukkatarhassa.
Sademetsä
(6.6.2006)
Saniaisia
mustia lehtiä
pisaroista nahkeita.
Tuoksuu sateelta
sammalilta
ja huuralta
Polku tummenee
syvemmälle metsään.
Yllä latvojen hypnoosi
pelkkää yönvihreää tanssia.
Varpaiden alla koleaa
Kylmyys turruttaa tunnon hiljalleen.
Ilmassa lepattavat öiset äänet
terävöityneellä mielikuvituksella
enkelin siiveniskut.
Yllättäen
-metsäaukealla valkea hahmo,
nauliintuneena minuun
Lanteilla turkinkaistale,
huulilla lepää pajuhuilu.
Levollisesti
ilman halki kiirii rakkaus.
Tuoksuu pehmeältä
paratiisilta
ja lämmöltä.
Se mitä itsessäni pelkään
Lukitse jalkasi jatkamasta
sitä tietä mille houkuttelin
helisevillä sanahelmillä
hivelevillä henkäyksillä
jotta et astuisi siihen ansaan
joka minussa piilee
se hyvä jota näet
on taitavasti aseteltua sammalta
vuosien saatossa tiheytynyttä
kuilun pohjassa rakkaudeton tila
jossa muovihelmet kolisevat
ja henkäykset takertuvat hädissään
huuruksi ikkunoihin
Käänny tai opeta rakastamaan
jälkimmäinen jos uskot
mahdottomaan
Wicked
This world's wind,
undresses the trees,
bare of leaves.
And
mocks the naked souls,
which are shyly wandering,
in this shallow world.
The wicked wind,
will it leave anything good behind.
The dark side
Black figures in the woods,
they pull into my dream
strange men with hoods,
I force myself not to scream.
Last breath before rising sun.
Moon is seducing me,
introducing me
to the dark side.
Figures whisper,
let's have some fun.
Kommentit