Olen tosi pipi muutenkin. Kurkku kuin raastinrauta, päätä särkee ja kaikkialta kolottaa. Sitten vielä kaiken hyvän päälle masentaa tämä hemmetin otsatukka, jota ei saa väännettyä mihinkään suuntaan, ja siinä se sitten jomottaa keskellä otsaa, kuin kylttinä joka huutaa "Heippa, moon Tuulikki 5 wee!" Onneksi sentään sen verran lohdutusta löytyy elämään, että minulla on upouudet kengät, sekä aivan järjettömän kaunis uusi tunika. Tepastelinkin tuossa äsken mokkasiineilläni taloa ympäriinsä, antaen niille pienen neitsytajelun. Siitäpäs tulikin hyvä mieli. Pitää repiä ilonsa vähän pienemmistä asioista, niin elämä hymyilee kuin Ville Vallaton, joka on naapurinsedän autotallissa maalivarkaissa.
Minua käveli tänään vastaan mies, joka räpsytti toista silmäänsä niin naurettavasti, että en todellakaan tiedä oliko se flirttiä, vai oliko jonkin onnettoman pienen ötökän matka päätynyt hänen luomensa alle. May it rest in peace, jos näin surullisesti oli käynyt. Mies taisi mitä luultavammin luulla, että hymyilin hälle takaisin, koska se onneton naamankurtistelu sai kasvolihakseni pakostakin nykimään.
Mutta se ötököistä ja kurtisteluista. Viimeistään jo tässä vaiheessa kirjoitelmaa tulisi varmaan vihdoin päästä jo asiaan, mutta joudun valitettavasti toteamaan, että näin ei tule tapahtumaan. Minulla ei nimittäin yksinkertaisesti ole minkään valtakunnan aihetta, josta sepustelisin. Voisin tietenkin informoida teitä kirjoituksiin lukemisen stressaavuudesta, lihaskuurini epäonnistumisesta, läksyjenteon vaikeudesta, ja muusta varsin mielenkiintoisesta asiasta, mutta olen tällä kertaa edes hituisen viisas ja jätän moisen välistä.
Olen asiaa tarkkailtuani päätynyt siihen lopputulokseen, että blogillani on mitä luultavimmin tasan tarkkaan 2 lukijaa, mikä on noin 2 enemmän kuin osasin aiemmin kuvitella. Teille terveisiä, ja pahoittelut siitä, että käytitte juuri kallisarvoisesta ajastanne vähintäänkin 5 minuuttia siihen, että saitte luettua tämän päivän uskomattoman soopapakkauksen.
Hyvää yötä!
Kommentit