Kun kipu kasvaa kilpaa


Öisin kulmikkaat kuviot
raastavat höylällä
päivistäni paloja

Pyöristävät merkityksellisen
tekaistuksi humalaksi
häivyttävät hymyjen kaarteet

Ei ole lupaa
luulla olevansa onnellinen

Teroittavat kivuliaat
punaisiksi piikeiksi
lyövät lyötyä lihaan

Turhista toiveista riisutut viipaleet
kasaantuvat
täytteettömään lättypinoon

Jonka päällä
kipukuviot heittävät kuperkeikkaa
Tiivistäen
kovaksi tuskan torniksi
joka tihkuu verta

Se kasvaa
se kasvaa

vaikka siitä paloja ahmin

Ja minä yhä pienemmäksi